| Pentupäiväkirja,
Gill’s H-pennut:
Viikko 1: Seuraavat yöt minä torkun sohvalla ja riennän hätiin jos tulee tarvetta. Hienosti Kiukku katraansa hoitaa. Välillä joku eksyy ryhmästä ja alkaa piipittämään ja heti perään Kiukku piippaa isommalla äänellä, kuin komentaakseen minuun vauhtia. Se ei ole vielä keksinyt mitä silloin kuuluu tehdä sille yhdelle eksyneelle, jos muut makaavat kiltisti kyljessä kiinni. No sitähän varten minä olen. Auttaakseni. Pian on ensimmäinen viikko jo takana. Toistaiseksi kaikki on hyvin. Kaikki pennut ovat lähes kaksinkertaistaneet syntymäpainonsa, myös pienin poika ja Kiukulla maitoa riittää hyvin. Muutaman kerran on Kiukkukin ollut jo halukas lähtemään lenkille mukaan ja lyhyelle lenkille se on mukaan päässytkin. Aurinko paistaa keväisesti ja pääsiäistä olemme kaikki viettäneet rauhallisissa tunnelmissa pentulaatikon äärellä.
Viikko 2:
Pentulaatikon asukkaat alkavat jo muistuttaa koiranpentuja. Erään ystäväni mielestä ne kyllä muistuttavat lähinnä patakintaita maatessaan mahojensa päällä. Korviin on jo kasvanut kauniit karvapeitteet ja pentujen naamat ovat suloisen mustia. Aino leikkasi pentujen kynnet ja kuunteli pentujen sydänääniä stetoskoopilla. Pieniä moottoreita on kuulemma pentujen rintaan asennettu… Nyt alkaa pentulaatikossa pienten vinosilmien kausi. Silmät aukeavat sisänurkasta alkaen. Vielä näköaistista ei kuitenkaan ole hyötyä, lähinnä hajuaistin varassa yhä liikutaan. Perheemme muut koirat ovat käyneet tutustumassa pentulaatikon sisältöön. Tia-mummi toi tuliaiseksi pehmolelun ja Lotta-mummi katsoi parhaaksi pysyä kauempana kiljuvista pennuista. Mummu-koirat tulevat vielä yllättymään iloisesti (?), kun tällä kertaa on tarkoitus jättää yksi pennuista kotiin kasvamaan.
Viikko 3:
Nyt pennut osaavat jo leikkiä. ”Suuret” kidat ammollaan ne hamuavat toistensa naamoja. Leluista eivät vielä erityisemmin välitä. Aamuisin alkaa olla pentulaatikossa jo aikamoinen tuoksu. Pennut osaavat pissata ihan itse. Lätäköitä syntyy aina kun pennut heräävät, syövät ja leikkivät. Yhtä mittaan siis… Ensimmäinen kiinteä ateria nautitaan mielenkiinnolla. Hyvin maistuu, joskin pienet vatsat täyttyvät nopeasti ja väsymys iskee joihinkin jo ennen kuin ruoka-astialta on poistuttu. Kiukku hoivaa ja nuolee tyytyväisenä ruuantuoksuisia ja makuisia pentujaan. Ehkä sekin on huojentunut kun vastuu pentujen ruokinnasta on nyt jaettu.
Pennut ulvovat! Yksi aloittaa soolon ja hetken päästä koko kuoro yhtyy samaan säveleen. Aika hurjalta kuulostaa tämä jodlaus aamuyön pimeinä tunteina. Iltaisin harrastamme vierihoitoa. Pentuja on mukava silitellä ja rapsutella TV:tä katsoessa.. Onneksi perheessämme on monta syliä.
Viikko 4: Pennuilla on terävät hampaat! Pienet piraijat iskevät aamuhämärissä kiinni pahaa aavistamattoman ihmisuhrin kantapäähän, auts! Siinä karisee unet silmistä nopeasti. Tulevat pennunomistajat ovat aloittaneet tutustumisensa uusiin perheenjäseniinsä. Ylpeänä ja tyytyväisenä Kiukku on perhettään esitellyt. Hoito-ohjein evästetyt perheet matkaavat vielä omiin koteihinsa opiskelemaan ja valmistautumaan uuteen tulokkaaseen. Enää 3 viikkoa odotusta! Vihdoin viimeinen aurinko paistaa täällä sen verran lämpimästi, että pennut pääsevät hetkeksi ulos. Pienen hämmennyksen jälkeen pennut tutkivat jo ympäristöään. Valitettavasti retki pitää päättää lyhyeen, kylmän tuulen puhaltaessa vielä navakasti. Ympäristönvaihdos väsyttää pienet tutkijat nopeasti ja pian kasa uupuneita pentuja nukkuu, uneksien ehkä uusista seikkailuista.
Viikko 5: Ruokaa kuluu kiitettävästi. Kiukku tarjoilee enää välipaloja. Tämän viikon ohjelmaan kuuluu seisomisharjoituksia, riistaan tutustumista, kynsienleikkuuta, turkinhoitoa, madotusta, valokuvausposeerauksia, leikkiä ja ulkoilua. Eipä tarvitse ihmetellä mihin päivät ja illat katoavat.
Meitä hemmotellaan kauniilla keväisillä päivillä. Pennut saavat olla jo muutamia tunteja ulkona nurmikolla telmimässä. Nautimme siitä kaikki varmasti yhtä paljon.
Pennut ovat saaneet uudet hienot nauhat kaulaansa. Hieman niitä häiritsee ”menetetty” vapaus. Tottuvatpa nyt kaulapantaan ja minun on helpompi nähdä jo kauempaa, kuka mitäkin puuhastelee. Nyt ovat kaikki perheet käyneet katsomassa pentujaan. On mukava tavata uusia ihmisiä ja jutella heidän kanssaan, sekä kuunnella heidän kertomuksiaan heille tärkeistä edesmenneistä tai nykyisistä koirista Yöt nämä hiljaiset ja kiltit (ihan oikeasti hiljaiset ja kiltit!) naperot nukkuvat hyvin.
Viikko 6:
Runsaalla ulkoilulla on seurauksensa.. uteliaat pennut ovat imuroineet sisuksiinsa jotain sopimatonta ja vatsat protestoivat. No muutamassa päivässä tilanne onneksi rauhoittuu. Kennelliitostakin kuuluu uutisia. Rekisteripaperit ovat vihdoin valmiina, nyt vain laskua maksamaan ja odottelemaan postia.
Viikko 7:
|
